Su

En vain pärjää sunnuntaille. En mahda mitään sille, että sunnuntaisin on lähes kymmenen astetta lämpimämpää kuin arkena. Vähän vaikea nukkua myöhään kun aurinko paistaa silmään, vaikka kuinka olisi herännyt pimeisiin aamuöihin.

En kestä joutilaisuutta, minä-aikaa, pyhäpäiviä. En koskaan keksi mitään tekemistä sunnuntaisin, paitsi ”tehdään nyt jotain” mankumista niin kauan, että toinen lähtee ovet paukkuen tekemään jotain muuta muualle.

Brunsseja en ole koskaan ymmärtänyt. Istua nyt tuntitolkulla ruoan ääressä, kun mahaan mahtuu vain toista litraa kerrallaan. Kuinka monta omelettia ja puurolautasellista ihminen muka voi tarvita?

Lehden luen muutenkin kunnolla joka päivä työn puolesta, se ei ole luksusta. Tai on se, muttei sunnuntai-luksusta.

Juoksemiseenkin saa kulumaan parhaimmillaankin vain puolisentoista tuntia, suihkussakäynti mukaan luettuna. Sama koskee joogaa.

Kirkkoon voisin mennä, mutten yksin, sillä silloin tunnen itseni tavallista syntisemmäksi. Viimeinen asia mitä tarvitsen on syyllisyyden ja häpeän tunteminen korkeassa ja kaikuvassa tilassa, mieluummin käsittelen niitä peiton alla tai en ollenkaan.

Koska en pärjää sunnuntaille ja sille asetetuille vaatimuksille, olen päättänyt kohdella sitä tavallisena päivänä. Herään nopeasti, puen päälle valkoisen mekon ja paksut sukkahousut, keitän isot maitokahvit, syön tavallisen annoksen puuroa + maapähkinävoita, luen globalisaatiosta ja mietin seuraavan työviikon valmiiksi. Sitten siivoan, teen jotain pientä kiinnostavaa ja nukahdan kirja kasvoilla.

Ehkä se riittää?

ps. Tulossa: oma kamera ja sillä otettuja kuvia.

Teoista sanoihin

Teot kertovat ihmisestä vähintään yhtä paljon kuin sanat. Kuvat kuulemma enemmän. Toivottavasti nämä sanat ja kuvat teoista kertovat jotain siitä, millaista tämä tulee olemaan. Se ei ole vielä oikein selvinnyt itsellenikään.

To do -listalta ylivedettyä:

• To do -listan kirjoittaminen

• Euroopan komission todellisten sosiaali- ja terveyspoliittisten tarkoitusperien ymmärtäminen, edes yhdestä näkökulmasta

• Kahden kesämekon ostaminen syyskuun lopulla viimeisillä rahoilla:

• Flunssan selättäminen

Työn alla:

• Sukupuolen, maahanmuuton ja työn teorioiden muotoileminen joukosta lainauksia uskottavaksi kandidaatintutkielmaksi

• Itsetunnon ja mielipiteiden vahvistaminen työelämässä niin, että saisin yhtä mielenkiintoisia ja haastavia töitä joskus myöhemminkin

• Täydellinen talvitakki:

(Vaikka Ne sanoivat hyvin painokkaasti, että kimonohihat ovat out. Tai ehkä näitä ei lasketa kimonohihoiksi, kun on nuo nauhat ja nepparit ja kaikki.)

• Ikävä ja välimatka, jotka syntyvät kun Muru lähtee Maailmalle:

Bubblin under:

• Kirjan kirjoittaminen

• Kirjan lukeminen

• Kirjan katsominen

Toisin sanoen, monta rautaa tulessa = ihan yhtä impulsiivinen blogi kuin kirjoittajansa. Mitä tekisinkään ilman sisäistä herätyskelloani (missä on sisäinen hälytyskello?), joka ei tunne konseptia ”torkku” kello kuuden jälkeen aamulla, post-it-lappuja, jotka saavat minut tuntemaan itseni järjestelmälliseksi, vaikken aina saisikaan selvää käsialastani ja miestä, jolla on tapana kysyä juuri oikealla hetkellä ”vieläks sullon rakkautta?”, jotta muistaisin, mikä on oikeasti tärkeää ja uhrautumisen arvoista.

Ilman näitä välttämättömyyksiä ei olisi aikaa, paikkaa ja syytä tehdä yhtään mitään, puhumattakaan blogista. Mutta nyt on.